Suomenkielinen osasto

Me tarvitsemme toisiamme

Sano elämälle kyllä tässä ja nyt

Titelseite

Lue lisää: Sano elämälle kyllä tässä ja nyt (.pdf 172 kB)

Rekola

Suurentaa kuvan

Rekola

Suurentaa kuvan

Ajankohtaisia kannanottoja

Jo monta vuotta Isä Theodor Rohner on ottanut usein julkisesti kantaa niihin uskontoa koskeviin kysymyksiin, joita ihmiset tekevät tiedotusvälineissä. Tässä on valikoima viime aikojen kannanotoista.
Isä Theodorin huomautus: Pyydän etukäteen anteeksi kaikkia kielivirheitä, koska olen jo 40 vuotta ollut poissa Suomesta.

Jumalan rajaton rakkaus, 1.12.2010
Sveitsiläinen kapusiinimunkki veli Walbert Bühlmann kirjoitti monta vuotta sitten kirjasen, joka on uusia uria avaava. Sen nimi on: ”Jumalan suuruuteen suuntautuminen” Nyt ilmestyi samasta aiheesta vielä arvokkaampi ja syvällisempi kirja nimeltä: ”Credo. Usko, joka yhdistää kaikki.” Tekijä on benediktiinimunkki David Steindl-Rast. Hän on koko pitkän elämänsä ajan ajatellut ja mietiskellyt aihetta ja työskennellyt vuosikymmeniä sen hyväksi. Lukijat voivat poimia kypsän hedelmän ja yhdistää sen omaan kristilliseen uskonelämäänsä koko ihmiskunnan ja maailmanlaajuisen rauhan eduksi.

Ilon viesti, 31.12.2010
Vuoden lopun lukijan kirjeessään herra Josef. A. Schmid kirjoitti: ”Tässä on kuilu: Jeesus puhui oikeudenmukaisesta ja isällisestä Jumalasta. Kirkko sen sijaan on julistanut vihaista ja ikuisesti tuomitsevaa Jumalaa.”
Vastaan: Pitkän aikaa kirkko uhkasi, että jokainen ”kuolemansynti” ansaitsee helvetin rangaistuksen ja tällä tavalla Jeesuksen ilosanomasta tuli osittain uhkaussanoma. Mutta nämä ajat ovat suuressa määrin jo menneisyyttä. Tämän päivän katolisessa teologiassa, uskonnonopetuksessa ja melkein kaikissa saarnoissa julistetaan rakastavaa, isällistä ja armahtavaista Jumalaa. Itse olen kirjoittanut tekstin, joka alkaa sanoilla: ”Jumalan rakkaus on tilaton, rajaton ja ehdoton. Laajempi kuin kaikki kirkot. Laajempi kuin kaikki uskonnot. Laajempi kuin koko ihmiskunta. Laajempi kuin koko kosmos. Jumala rakastaa jokaista luomustaan. Hän rakastaa jokaista naista, jokaista miestä, jokaista lasta ja jokaista vanhusta.” Monet katolilaiset, ortodoksit, evankeliset ja vanhakatoliset todistavat, kuinka lähellä heidän sydäntään tämä teksti on.

Tukiopetusta kirkon johdolle, 13.1.2011
Viime vuonna niiden uskovien määrä, jotka jättivät katolisen kirkon, kasvoi valtavasti. Wienin kardinaali Schönbornin mielestä tämä johtuu osittain uskovien uudesta vapaudesta, joka itsessään on hyvä asia. (Muutos traditiokristillisyydestä päätöskristillisyyteen). Uudistustarpeet jäävät edelleen pöydän päälle. Ensisijaisesti on hoidettava kysymys Jumalasta.
Mielipiteeni tähän: Jos katolilaiset käyttävät uutta vapauttaan siihen, että he lähtevät pois kirkosta, he antavat kirkon johtohenkilöille tukiopetusta. Lopultakaan ei enää saa työntää ratkaisemattomina eteenpäin kaikkia uudistustarpeita sillä tekosyyllä, että maailmanlaajuinen kirkko ei olisi vielä kypsä niihin. Sanotaan ”maailmanlaajuinen kirkko”, kun itse asiassa tarkoitetaan vain ”Roomaa”. On selvää, että kysymys Jumalasta täytyy olla ensimmäisellä sijalla. Mutta mitkä ovat ne päätelmät, jotka seuraavat Jumala-kysymyksestä ihmisiin nähden? Ehkä sellainen, että Jumala rakastaa naisia vähemmän kuin miehiä? Ehkä se, että papit, jotka rakastuvat ja pitävät yllä rakkauttaan, tekevät raskaan synnin? Ehkä se, että Jumala rankaisee niitä, jotka epäonnistuttuaan avioliitossa yrittävät uutta alkua? Ehkä se, että paavia virkansa vuoksi ei kukaan saa arvostella, ja että hän voi kieltää kaikilta katolilaisilta – se on kaikilta piispoilta, teologian professoreilta, uskovilta, – että he jatkaisivat keskustelua vielä kiistellystä kysymyksestä? (Huomautus: Paavi Johannes Paavali II. katsoi, että hänellä olisi oikeus ja valta kieltää jatkokeskustelu naispappeudesta. Kielto itse asiassa vain kiihdytti keskustelua koko kirkossa.)

Käyttää tilaisuuden hyväksemme, 2.2.2011
Vatikaanin kirkolliskokous ei ole määrännyt äidinkielen käyttöä jumalanpalveluksissa. Se antoi vain luvan siihen niille paikalliskirkoille, jotka katsoivat itsensä kypsiksi siihen. Mutta kun kirkolliskokous antoi tämän luvan, tuossa tuokiossa kaikki hiippakunnat ympäri maailmaa ottivat äidinkielen käyttöön. Sama voisi tapahtua, jos Rooma antaisi yhdelle maalle luvan, että naimisissa olevia miehiä voitaisiin vihkiä papeiksi. Vähän aikaa sitten kahdeksan tunnettua katolista CDU-poliitikkoa pyysivät Saksan piispainkonferenssilta, että se yrittäisi saada erikoisjärjestelyn oman maan kohdalla paavin vierailun aikana tai sen jälkeen. Valitettavasti Saksan piispat ovat hylänneet tämän ehdotuksen. He eivät uskalla rohkeasti käyttää tätä tilaisuutta oman maansa ja koko maailmanlaajuisen kirkon hyväksi. Kristillisen uskon kannalta ei mikään puhu sitä vastaan; sen jopa ”Rooma” on jo kauan myöntänyt.

Rekola

Suurentaa kuvan

Rekola

Suurentaa kuvan

Ulos vanhentuneista järjestelyistä! 7.2.2011
144 saksankielistä teologia on allekirjoittanut ”Memorandumin”, jossa vaaditaan tarpeellisia uudistuksia katolisessa kirkossa. (Huom. Myöhemmin tämä luku kaksinkertaistui.) ”Kirkon täytyy ymmärtää nämä merkit (esim. viime vuoden lukuisat eroamiset) ja lähteä ulos vanhentuneista järjestelyistä voittaakseen uutta elämänvoimaa ja uskottavuutta.” Tämä hämmästyttävän suuri määrä yliopiston professoreita mainitsee konkreettisina haasteina: Uskovaisten osallistuminen pappien ja piispojen nimittämiseen. Demokraattisesti organisoitu maallikoiden osallistuminen seurakuntien johtamiseen. Kirkollinen virka myös naimisissa oleville papeille ja myös naisille. Lesbojen, homoseksuaalien ja uudestaan naimisiin menneitä ei pidä erottaa. Raamatullisen vapauden sanoman julistaminen. Tämän ajan kokemuksille ja ilmaisumuodoille kuten myös uskovaisten konkreettisille elämäntilanteille täytyy löytää omat paikkansa liturgiassa. Koko vuoden kriisiajan jälkeen joka kolmas teologi meidän leveysasteellamme katsoo että ”vuoden 2011 aikana täytyy kirkossa tapahtua muutos!” Kirkko ei saa jäykistyä traditionalismiin.

Anteeksiantaminen, 13.2.2011
Tänään sunnuntaisaarnassa kuulin sen uudestaan: Jumalan anteeksiantaminen ja meidän anteeksiantamisemme kuuluvat tiukasti yhteen. (Tämä on totta.) Jos sinä annat anteeksi, niin Jumalakin antaa sinulle anteeksi. Jos sinä et anna anteeksi, ei Jumalakaan anna sinulle anteeksi. Tämä ei sovi yhteen sen jumalakuvan kanssa, joka minulla on. En usko, että armahtavainen Jumala noudattaa heikkojen ja armahtavaisuudessakin rajoitettujen ihmisten mallia omassa anteeksiantamisessaan. Kristillinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä, rakastaa meitä, jotta mekin pystyisimme rakastamaan ja hän antaa meille anteeksi, jotta mekin pystyisimme antamaan anteeksi. Tämä tulkinta sopii hyvin Isä meidän -rukouksen pyyntöön: Anna meille anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.

Rakauden valta – vallan rakkaus, 13.2.2011
On totta, mitä Josef A. Schmid kirjoittaa eräässä lukijankirjeessään: ”Ihmiset, jotka työkseen käyttävät valtaa, yrittävät välttää vastuuta. Valta turmelee ihmisten luonnetta. He tulevat valehtelijoiksi, teeskentelijöiksi, jopa murhaajiksi,..” Nähtävästi Jeesuskin näki tämän asian siten. Sen takia hän katsoi rakkauden vallan eduksi ja vallan rakkauden haitaksi. Meitä kristityitä on kutsuttu samaan asennoitumiseen.

Mielipiteiden vapaus, 26.2.2011
Herra Wilhelm Peschitz, kiitän teitä lyhyestä lukijankirjeestänne. Mielipiteenvapaus, siten kuin te sen ymmärrätte, on olemassa Itävallan valtiossa, muttei roomalaiskatolisessa kirkossa. Jos minä eläkkeellä olevana pappina kerron lehdessä mielipiteen, jonka kirkolliset esimieheni luokittelevat (oman mielipiteensä mukaan) ”ei-katoliseksi”, niin he katsovat, ettei heillä ole vain oikeus, vaan mahdollisesti jopa velvollisuus rangaista minua. He luulevat, että voivat kieltää minua puhumasta. Heidän mielestään tämä ei päde ainoastaan silloin, kun on kysymys tärkeistä uskon kysymyksistä, vaan myös kun on kyse kirkollisista käyttäytymisohjeista.

Kirkon kehitys, mihin? 4.3.2011
Piispa Elmar ja minä, me olemme samaa mieltä siitä, että välienselvittelyssämme ei ole ensisijaisesti kysymys meistä kahdesta, vaan kahdesta eri kirkkokuvasta. Onko nykypäivän kirkko pääpiirteissään sellainen kuin Jeesus tahtoi vai ei? Minkälaisia uudistuksia katolinen kirkko tarvitsee tänään? Mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä? Näissä kysymyksissä emme vain piispa Elmar ja minä, vaan myös monet tuhannet katolilaiset eroavat toisistaan. Sen takia näistä kysymyksistä on käytävä laaja ja avoin keskustelu ilman minkäänlaisia rajoituksia kirkon johdolta. Usein näyttää siltä, että aina vain haluan kritisoida. Sen vuoksi toivoisin, että monet voisivat nähdä, että kuljen positiivisesti ja suurella innolla kohti Jeesuksen hengen mukaisesti perusteellisesti uusittua, ihmisiä rakastavaa kirkkoa. Minulla on selvä näky siitä. Sen toivon, että tämä näky eräänä päivänä toteutuisi katolisessa kirkossa paljon paremmin kuin nyt, haluaisin välittää kaikille uskoville, myös niille, jotka ovat eronneet kirkosta.

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Mistä kirkon uudistus alkaa?
Isä Bernhard Kaufmann (Pyhän Pietarin veljeskunnasta) väittää, ettei katolisessa kirkossa koskaan ole tapahtunut aitoa uudistusta ilman kirkollisten esimiesten hyväksymistä ja lupaa. Voi olla, että hän on oikeassa. Mutta jokaisella uudistuksella on ollut epävirallinen vaihe kirkon ”pohjalla”. Ja niin tulee varmasti olemaan tulevaisuudessakin.

1. esimerkki: Ennen Vatikaanin II. kirkolliskokousta suuri määrä uudistusliikkeitä toimi hyvin aktiivisesti: liturginen liike, raamatullinen liike, maallikkoliike, ekumeeninen liike, jne. Rooma ja piispat eivät oikein pitäneet näistä liikkeistä, niitä vain suvaittiin. Yhä uudestaan ne rynnistivät eteenpäin niin pitkälle kuin oli sallittu, useimmiten jonkin verran sen rajan yli. Hierarkia kutsui niitä takaisin. Lyhyen pysähtymisen jälkeen, ne rynnistivät uudestaan eteenpäin. Ne eivät koskaan luopuneet päämääristään. Ja katsokaa, kirkolliskokous arvosti niitä ja oli niille kiitollinen, koska ne olivat tehneet niin paljon hyvää perustyötä.

2. esimerkki: Tärkeät uudistukset ovat toteutuneet katolisessa kirkossa usein uusien veljes- ja sisarkuntien perustamisen välityksellä. Näillä uusilla veljes- tai sisarkunnilla oli aina joitakin vuosia kestävä koeaika. Ne ovat siis saaneet kokeilla uutta uskonelämän tyyliä ennen kuin hierarkia on hyväksynyt niiden säännöt virallisesti.

3. esimerkki: Paavali ja Barnabas lähtivät ensimmäisinä lähetysmatkalle ja seurasivat ”pakanalähetyksellään” yksinkertaisesti pyhän Hengen innoituksia. Vasta sen jälkeen, jo suuren kokemuksen saaneina, he menivät Jerusalemiin. Siellä apostolit, hyvin traditionaalisena tunnettu ”Herran veli” Jaakob ja alkuseurakunta antoivat Paavalin ja Barnabaksen työlle virallisen siunauksen.

Avoin ekumenia, 27.3.2011
Maaliskuun puolivälissä pidettiin Bregenzin katolisessa Maria Hilf -kirkossa erään tunnetun vanhakatolisen yrittäjän hautajaisjumalanpalvelus. Suuri kirkko oli täynnä uskovia. Monet heistä olivat roomalaiskatolilaisia. Vanhakatolisen kirkon tavan mukaan toimiva piispa Johannes Okoro (nigerialainen) tarjosi ehtoollista ”kaikille kastetuille”. Ja hän hämmästyi, koska 99 % läsnä olevista otti tämän kutsun ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Tämä osoittaa, että roomalaiskatolisen kirkkokansan keskuudessa noudatetaan avoimempaa ekumeniaa kuin virallisesti on sallittu.

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Isä Theodorin saarnoja ja artikkeleitä.

Isä Theodorin saarna n. 15

Lue lisää: Jumalallinen ihmisessä. Kaksi vertauskuvaa: vesi ja tuli

Isä Theodorin saarna n. 14

Lue lisää: Joka tuomitsee toisen, pilaa oman elämänsä

Isä Theodorin saarna n. 13

Lue lisää: Mitä meidän tulee tehdä?

Isä Theodorin saarna n. 12

Lue lisää: Kun kaikki sortuu, nostakaa päänne pystyyn!

Isä Theodorin saarna n. 11

Lue lisää: Jeesus ei ole kenenkään yksityisomaisuutta

Isä Theodorin saarna n. 10
Jeesus tahtoi, ettei yhdenkään naisen koskaan enää tarvitse hävetä naisena olemista.

Lue lisää: Isä Theodorin saarna n. 10

Isä Theodorin saarna n. 9
Kansalaisjärjestöt ja kansalaisaloitteet herättävät suurta toiveikkuutta. Niin sanotut kansalaisyhteisöt verkottuvat pikkuhiljaa maailmanlaajuisesti. Globalisaatiokriitikot vaativat oikeudenmukaista globalisaatiota. He tapaavat toisiaan kansainvälisissä Maailman sosiaaliforumeissa. Se alkoi Porto Alegresta Brasiliassa. Tärkeää on, että ajattelemme mukana, rukoilemme, myötävaikutamme. Dorothee Sölle on 2002 liittynyt Attaciin1. Tämä organisaatio vaatii ennen kaikkea verotusta sinne tänne piilotetuille pääomatuloille.

Lue lisää: Profetoiminen häviää

Isä Theodorin saarna n. 8
Minusta on hyvä, että meillä on molemmat muodot, kielteinen ja myönteinen. Kielteinen kansanperinteessämme: mitä et tahdo, sitä älä… Ja myönteinen Jeesukselta evankeliumissa: ”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Lue lisää: Älkää ainoastaan kuulko!

Isä Theodorin saarna n. 7
19.4.2005 oli paavinvaali. Miljardi katolilaista saattoi kaukaa seurata kuinka Roomassa 115 kardinaalia, erillään maailmasta ja erillään kirkon perustasta, valitsivat omasta joukostaan uuden paavin. Eri ihmiset arvioivat tietysti tulosta eri tavoin, mutta se oli mittatilaustyö Rooman kuurialle, joka vuosikymmenten ajan on tunnottomasti torjunut perustavia uudistuksia ja teologisia uudistusyrityksiä esimerkiksi taistelemalla järjestelmällisesti vapauden teologiaa vastaan. Siitä huolimatta, ettei sanoilla ole tekojen painavuutta, lienee pieni askel Jeesuksen sanojen sisällön suuntaan, kun vastavalittu paavi ei enää halua puhuteltavan itseään ”Pyhäksi Isäksi”.

Lue lisää: Kaikki etsivät tietä yhdessä

Isä Theodorin saarna n. 6
Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”

Lue lisää: Yhteen kokoaminen

Isä Theodorin saarna n. 5
He kalastavat. Yhdessä. Koko yön. Mutta verkkoon ei tule saalista. Väsyneinä he palaavat rannalle aamunkoitteessa. Salaperäinen muukalainen sanoo, että verkko kannattaisi heittää vielä kerran. He tekevät niin. Miksi oikeastaan? Onko heillä sittenkin intuitiivinen aavistus siitä, kuka muukalainen saattaisi olla? Verkko täyttyy kaloista.

Lue lisää: Vielä kerran uuteen alkuun

Isä Theodorin saarna n. 4
Johannes, perusyhteisön vetäjä, oli lähettänyt oman väkensä kehottamaan riidoissa olevia lähtemään kappelille. He antoivat odottaa itseään kauan, mutta vähitellen he tulivat.
Yllättäen juoksi yhtäkkiä kaksi nuorta tyttöä toistensa luo ja syleilivät toisiaan sydämellisesti. Ensimmäinen sovinto oli tapahtunut. Molempien riemu oli kuvaamaton. Vähän epäröityään päätyivät toisetkin – aina kaksi ja kaksi – sovinnon eleeseen alttarin luona seurakunnan edessä. Valitettavasti kaikki eivät tehneet sitä yhtä sydämellisesti kuin nuo kaksi tyttöä, mutta kaikki tekivät sen mihin sillä hetkellä pystyivät.

Lue lisää: Deus é comunidade – Jumala on yhteisö

Isä Theodorin saarna n. 3
Meidänkin nykyaikaisissa korvissamme kuulostaa skandaalimaiselta, kun Jeesus sanoo syntisen olevan sairaan, joka tarvitsee lääkäriä. Mutta juuri siksi uskon unelmallani yhteiskunnasta ilman vankiloita olevan paljon tekemistä Jeesuksen asenteen kanssa

Lue lisää: Unelma yhteiskunnasta ilman vankiloita

Isä Theodorin saarna n. 2
Jumala on rakkaudenyhteisö. Jumalassa rakkauden virta virtaa Isästä Poikaan ja Pyhän Hengen kautta taas takaisin Isään. Jumalassa on rakkauden piiri. Luomakunnassa tämä rakkauden piiri niin sanoakseni virtaa Jumalasta ulos ja aikojen täyttyessä jälleen häneen takaisin. Meidät kaikki on otettu mukaan tähän rakkauden piiriin.

Lue lisää: Jumala on rakkaudenyhteisö

Isä Theodorin saarna n. 1
Hesekielin kirjassa Jumala sanoo: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Jumala itse etsii meitä. Varsinkin silloin, kun me ihmiset joudumme ahdinkoon. Joka tuntee itsensä väärinymmärretyksi, halveksituksi, ulkopuolelle suljetuksi, rakkautta vaille jääneeksi, voi sanoa itselleen: Jumala rakastaa minua sittenkin. Hän ei anna minun sortua. Hän huolehtii minusta.

Lue lisää: Jumalan suopeus

Isä Theodorin artikkelit. Osa 11
Lukkiutuneissa tilanteissa yksityisten ihmisten, ryhmittymien, kansojen ja uskontojen kesken luottamuksen osoittaminen vastapuolelle voi olla uhkarohkeaa jopa vaarallista. Ja kuitenkin: niin kauan kun vähimmäisluottamusta ei ole, niin kauan kun epäluulo on luottamusta suurempi, mikään ratkaisu ei ole mahdollinen.

Lue lisää: Tulevaisuuden taikasana

Isä Theodorin artikkelit. Osa 7
Saksan natsihallinto ja toisen maailmansodan kauheudet yli 60 vuotta sitten saivat evankelisen teologin ja vastarintamiehen, Dietrich Bonhoefferin, ponnistelemaan kaikkiin tunnustuskuntiin kuuluvien kristittyjen yhteisen, ekumeenisen konsiilin eli kirkolliskokouksen aikaansaamiseksi, jotta se voisi puhua yhdellä äänellä tälle pirstoutuneelle maailmalle. Siitä kehittyi ”konsiliaarinen prosessi

Lue lisää: Konsiliaarinen prosessi

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Isä Theodor Rohnerin Suomen vierailun yhteydessä
Me tarvitsemme toisiamme.
Toisia, koska me rakastamme heitä tai koska he rakastavat meitä.
Toisia, koska meidän täytyy oppia pitämään etäisyyttä ja välimatkaa.
Toisia, koska he asettavat elämämme kyseenalaiseksi.
Toisia, koska he vahvistavat meitä.
Toisia, koska he johdattavat meidät omaan itseemme.
Toisia, koska johdattavat meitä ihmisten luo.
Toisia, jotka huomauttavat meille Jumalasta.
Toisia, joiden avulla Jumala huomauttaa meille jostakin asiasta.

Lue lisää: Isä Theodor Rohnerin Suomen vierailun yhteydessä

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Isä Theodor Rohner Suomessa
Isä Robertin työtoveri Rekolasta ja Myllyjärveltä (1961-1971), itävaltalainen isä Theodor Rohner vieraili juuri Suomessa. Täällä hän tapasi entisiä ja uusia ystäviä ja tuttavia sekä vietti messun isä Robertia ja meitä kaikkia muitakin kristittyjä muistaen. Isä Theodor piti myös vapaamuotoisen esitelmä- ja keskustelutilaisuuden, jossa hän kertoi erityisesti omasta henkilöhistoriastaan, tulostaan Suomeen ja 15 vuodestaan pappina Brasiliassa (1971-1987).

Lue lisää: Isä Theodor Rohner Suomessa

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Helmut Rohner

Suurentaa kuvan

Ekumeeninen ehtoollinen

Lue lisää: Ekumeeninen ehtoollinen